Hellällä palavalla sydämellä

Viime viikolla kuulin myös, että veljeni nuorin tytär odottaa kolmattaan. Heti kuultuani oman tyttäreni uutisen halusin soittaa isälleni, kertoa ja kommentoida.

Kunnes muistin, että isä haudattiin noin neljä vuotta sitten!

Isä oli aina niin mielissään, kun sai uusia jälkeläisiä. Hän niitä laskeskeli ja suunnitteli kuvaa jopa viidestä sukupolvesta. Viisi sukupolvea oli todellakin yhtä aikaa maailmassa noin kuukauden ajan. Vanhimman sisareni tyttärentytär sai esikoisensa syyskuussa 2004, ja lokakuussa isäni kuoli. Kuvaa ei otettu; nuorin oli liian pieni matkustamaan pitkää matkaa ja vanhin hyvin huonossa kunnossa.

Mieleni tekisi kertoa edes jollekin, mutta tytär kielsi. 

Toissa päivänä sain kuulla tärkeän uutisen. Toukokuussa, jos kaikki menee hyvin, saan neljännen lapsenlapsen.

Tuntuu oudolta, vaikka pitäisihän minun olla jo tottunut.

Edellisistä odotuksista tämän erottaa tunnelma. Olen rentoutunut ja huojentunut.  Kun pienimmät noista kolmesta vanhemmasta lapsenlapsesta olivat tulossa, odotukseen liittyi niin paljon murhetta ja huolta. Vanhemman tyttäreni silloinen mies oli väkivaltainen ja impulsiivinen, mukiloi lastani vielä pojan syntymää edeltävänä iltana. Tytär oli joutunut ainakin kerran aiemmin pakenemaan turvakotiin esikoisensa kanssa.

Tilanne ei siitä parantunut myöhemminkään. Tytär tuli saman tien uudelleen raskaaksi. Pienin lähti ensimmäisen kerran pakomatkalle äitinsä ja veljensä kanssa kuuden päivän ikäisenä. Vanhin lapsi asui siinä vaiheessa oman isänsä luona. 

Onneksi tytär lopulta ymmärsi erota. Kolmen vuoden liitosta oli jäljellä enää hieno (?) sukunimi ja kaksi pientä lasta.

Nyt on kaikki hyvin. Tytär lapsineen on turvassa uuden ja kunnollisen miehen luona. Ongelmia on toki tapaamisissa, mutta jotenkin ne on koetettu järjestää.

Toukokuun lapsi syntyy toiselle tyttärelleni, joka on ollut vauvakuumeessa jo vuosia. Sopivaa sitoutumiseen valmista miestä ei ole vain löytynyt aikaisemmin. Nyt sellainen on olemassa.

Olen innoissani. Saan taas muistella, millaista on odotusaikana, saan antaa hyviä (?) neuvoja ja odottaa itsekin. Häätkin ovat tulossa. Mies haluaa, että vihkiminen tapahtuu ennen vauvan syntymää.

Kun kaikki nyt vain menisi hyvin. Parhaimmillaankin vauvan odotukseen liittyy vaivoja ja ongelmia. Tytär muuttaa miehen luo toiseen kaupunkiin, jonne en niin vain ehdi auttamaan. Onneksi on kännykkä ja sähköposti ja kunnossa oleva auto!