Hellällä palavalla sydämellä

Arsenen ja Cowboyn hääkuvista tekemäni kirja tuli eilen postissa Ifolorista. Se oli näyttävämpi kuin osasin aavistaa. Innostuin niin, että taidan tehdä uusia kirjoja. Mielessä on jo tuhat teemaa!

Lähdin heti viemään sitä ja kaapaisin mukaan kaikki sukat ja lapaset, jotka olin kutonut telkkaa katsellessa. Myylle (4) neulomani toinen sukkapari oli vielä kesken. Viidessätoista minuutissa neuloin sen valmiiksi. Päättelyä varten otin mukaan parsinneulan.

Nuuskamuikkunen (5) ihmetteli, miksen tuonutkaan ruokaa kuten yleensä. En ehtinyt, piti käydä matkalla vesijumpassa ja tankkaamassa auto. Olin vielä liikkeellä ruuhka-aikana.

Kotiinlähtö oli vaikea. Pienet olisivat halunneet mukaan. Nuuskamuikkunen yritti vaikuttaa itkemällä.  Lupailin, että joskus mumma vielä ottaa mukaan, mutta huomenna mumman pitää mennä asioille. - Otatko sitten tämän jälkeen?, poika kysyi. Lupasin.

Se tarkoittaa, että lasten luo ei ole menemistä, ennen kuin voin ottaa heidät yökylään mumman ja papan luo. Luvattu mikä luvattu. Ensi viikolla heidän pitäisi päästä isänsä luo, mutta se ei koskaan ole varmaa. Isä saattaa viime tingassa peruuttaa vierailun.

Niiskuneiti (10) viihtyy uudessa koulussa, ja kokeista tulee parempia numeroja kuin aikaisemmin. Kukaan ei kuulemma kiusaa, ja opettajakin on mukava. Tyttö näyttikin varsin tasapainoiselta.  

Pianotunnit jäivät muuton myötä, mutta onneksi löytyi kuvataidekerho, jossa tyttö voi toteuttaa luovuuttaan.

Huomenna Näkkylämäki tulee yökylään uuden vävyehdokkaamme kanssa. Tai enpä tiedä, onko tämä enää mikään ehdokas. Epäilen, että pääsemme häihin pikapuoliin. Onneksi tytär lupasi, ettei niitten häitten takia tarvitse hössöttää.

Uudelle vävylle pitäisi keksiä peitenimi. Täytyy miettiä. Cowboy sai nimensä, koska pitää kantrimusiikista. Ehkäpä nimi selviää huomenna, kun pelaamme Trivial Pursuitia.

Onkohan se peli muuten jonkinlainen koe? Ensimmäinen vävyehdokas hävisi minulle, eikä siitä tullut sitten sen valmiimpaa. Onhan tässä ollut muitakin ehdokkaita, mutta niitä ei ole voitu peluuttaa, kun ovat olleet muunkielisiä.
Vapaaehtoisesti en kyllä aio hävitä, vaikka kuinka tyttären onni olisi kyseessä

Saavutetusta onnistumisesta huolimatta minulla on omituinen olo. Ei tätä voi oikein masennukseksikaan sanoa, kokemuksia on kyllä siitäkin.

Jotain etovaa, jotain vierauden tunnetta. Jotain minkä vuoksi haluaisin mennä kauas, yksin!

Kaamos on alkamassa. Sen masentavan vaikutuksen selättämiseksi pitäisi mennä ulos kävelemään vähintään viideksitoista minuutiksi valoisana aikana. Blogeissa kahlaaminen ei nyt auta.

****

Tulin metsästä äsken. Tarkoitukseni oli kulkea metsälenkki osin latupohjaa pitkin, mutta vanhoissa metsäkoneen jäljissä oli niin paljon vettä, että katsoin parhaaksi oikaista kotiin hakkuualueen läpi.

Siellä saakin katsoa tarkkaan, mihin astuu. Louhikkoinen maasto on pettävä, lisäksi maaperää on aurattu ja risut jätetty sinne, minne ne ovat sattumoisin pudonneet puita karsittaessa. Sauvoista oli apua.

Hakkuualueella on melkoinen viidakko nuoria lehtipuita ja istutetut kuusentaimet alemmassa kerroksessa ovat aika kituliaita.

Katsoin kalliolta viidakon yli ja huomasin neljä isoa haapaa, jotka olivat suorassa rivissä menosuuntaani. Haavalta haavalle kulki vaivalloinen rämpimiseni. Totesin, että hirvellä on ollut sama menetelmä: sekin on kulkenut puulta toiselle. Pääsin lopulta tielle ja takaisin kotiin.

Energiaa reissuun sain varastamalla mennessäni naapurin omenapuun alta pari vihreää omenaa.

Nyt on parempi olo. Aurinkokin pilkisti aina välillä, joten valoa on saatu täksi päiväksi.

Töyhtöhyyppä hämmästeli painokkaasti, kun telkkarista ei löytynyt signaaleja. Hetken osallistuin ihmettelyyn, kunnes muistin, että netistä voi löytyä selvitys tästäkin asiasta.

 Ylen sivuilta pääsin Digitan sivuille. Häiriötiedotuksissa kerrottiin, että koko maassa kanavanipussa A (yle) on katkoksia tänään ja huomenna klo 9 - 16 huoltotöiden vuoksi.

Ei siis kannata kiipeillä katolla. Kiroilla saa ihan vapaasti. Tallentaisimme Kipparikvartetti-elokuvan, kun se viimeksi epäonnistui. Ei taida onnistua tänäänkään.

Olen saanut viime aikoina tällaisen tunnustuspalkinnon sekä Oldghostilta että Maijamurulta.  Kiitos!

Kansainvälisen palkinnon
alkuperäiset säännöt
http://arteypico.blogspot.com/2008/06/y-el-premio-arte-y-pico-es-para.html
Muchas gracias!Thank you!

Säännöt palkinnon eteenpäin jakoon ovat:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Ja nyt minun pitäisi valita, keille viidelle lähetän tunnustuksen. Valinta on nykyisin tavattoman vaikeaa. Suosikkilistani tuossa sivupalkissa kasvaa ja kasvaa, toinen toistaan kiinnostavammat blogit ansaitsisivat pokaalin.

Sokea kana kirjoittaa elämää ymmärtäen, Moninainen on hienovarainen humoristi, Celia on auttavainen, SusuPetal luova ja innostava, Vintin urheutta ihailen…

Tänään kokeilin, saisinko lähetetyksi ääntä sisältävän videon. Aloitin yksinkertaisesta: koneellani oli vanha äänitiedosto, joka ei varmaan loukkaa kenenkään tekijänoikeuksia. Liitin siihen aiheeseen sopivan vanhan mustavalkoisen kuvan.

 Käy katsomassa http://kellukka.blogspot.com/2008/10/idin-sydn.html 

Liitin sen siis bloggerissa olevaan varablogiini, koska tänne en ole vielä osannut videota liittää.

Olen jo jonkun aikaa tiennyt, että veljeni nuorin tytär saa vuoden alussa kolmannen lapsen. Nyt jo tiedetään, että poika se on. Eilen sisareni soitti ja kertoi, että hänen tyttärentyttärensä saa toisen lapsen. Ensi vuonna sukuun saadaan siis kolme vauvaa. Taas tuli mieleen, että kunpa isä eläisi vielä. Isä oli aina niin iloinen laskiessaan jälkeläisiään. Kai minun on ne nyt laskettava.

Isä ja äiti
4 lasta
10 lapsenlasta
20 lapsenlapsenlasta (+2)
1 lapsenlapsenlapsenlapsi (+1)

Meniköhän se nyt oikein? Vanhemmillani on siis ensi vuonna yhteensä 38 jälkeläistä!

Hoi, siellä pilvenreunalla! 3 uutta tulossa maailmaan!

Vaikea muistaa onnistumisia. Pieleen menot parhaiten hallitsee!

 Palataan siis eiliseen:

1) Onnistuin siirtämään videonpätkän toiseen blogiini.
2) Onnistuin käymään teatterissa, vaikka laiskotti niin kovasti.
3) Teatterissa ehdin vessajonon alkupäähän väliajalla!

Siitä onkin jo useampi vuosi, kun viimeksi vastasi tuohon kysymykseen. Vanhempi tytär odotti toista lastaan eikä enää muistanut raskauden vaiheita.
- Äiti, onko tämä normaalia, että maha kasvaa jo tässä vaiheessa?

Saman kysymyksen esitti äsken esikoistaan odottava nuorempi tytär.

Kyllä, kyllä se kasvaa. Itsestäni en oikein muista, kun olen aina ollut ylipainoinen. Paino on saattanut nousta nopeastikin useita kiloja. Olen myös aina käyttänyt löysiä vaatteita, niin että vyötärönauha ei ole ihan heti alkanut kiristää.

Mutta minulla on kokemusta naisvaltaisesta työpaikasta. Kyllä siellä aika pian huomattiin, jos joku oli pieniin päin. Kuulemma jopa silmistä. Varmaan myös hoikempien tyttöjen uumasta nähtiin, että tuo ei ole tavanomaista lihomista.

Hormonit alkavat jyllätä heti alussa, ne turvottavat. Toisethan turpoavat e-pillereistäkin, vaikka oikeasti ei ole mitään maha-asukkia kasvamassa.

Liikunta tekee toki hyvää, mutta ei se turvotus taida toeta jumppaamalla.

Ikävämpi puoli on se, että meidän suvussa maha ei kunnolla vetäydy takaisin synnytyksen jälkeen. Silloin on sitten yritettävä jumpata, jos kaiken yövalvomisen ohessa jaksaa. Muuten jää röllykkämaha!