Hellällä palavalla sydämellä

"Kaikki aitamme olisivat hyvin vähissä, ellei olisi aidanseipäitä. Aidanseiväs muistuttaa meitä siitä, että maailmaan kuuluu paljon huomaamattomia, eräänlaisia sivullisia, jotka kuitenkin pitävät paljoa pystyssä." (tämä miete on löydetty parikymmentä vuotta sitten eräästä maakuntalehdestä, taisi olla Ilkka)

Huviksensa se mummakin kuuppii. Hullu ei huamaa ja viisas ei puhu mitään. Kropsua syöö vaikka olis kuinka kipiä. Komiaa koittaa olla, vaikkei ei oo puota ei vattaa. Köyhä ei kaaru korkialta, luuran päältä lattialle. Nuuka olla pitää muttei vaivaanen. Parempi suara siliä, ku huanosti kruusattu. Kun tuliskin vanhaksi, niin sais ittiänsä kehua. Klumppuusta soon ihimisen elämä. Tosissaan kuin sika rukiissa. Päivä kerrallaan, parhaana kaksi. On sitä maalimaa tualakin päin, sano akka kun saunan luukusta kepillä pisti. Kissi siinä, kiältäkää muukkin. Ei oo imes, jotta helevetti on olemas. Tyätä on niinku tuhkaa. Jos tuankin uskoos, tulis ruikulle. S'ei oo sikahan jok'on sukuhun! Perkele, sanoo Peräläänen ja paiskas paskasangoon seinähä. Kolome kovaa: ärrä, kirves ja perkeles.