Mar 18 2008
Tunnustus
Tämän tunnustuksen myönsi Lastu. Kiitän, vaikka en tunne juuri nyt sitä ansainneeni. Olen ollut alakuloinen enkä ole jaksanut edes lukea suosikkejani saati itse kirjoittaa. Olen vieläpä salasanalla sulkenut kaksi blogiani.
Tässä säännöt:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa.(määrä vapaa)
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.
Ja ketkähän seitsemän minä valitsisin? Vaikeaa, niin vaikeaa tänä iltana, kun ajatus mataa paakkuina.
Lastu-Paju itse sen ansaitsisi, mutta näitähän ei ole tapana palauttaa suoraan lähettäjälle.
Valitsen siis Maijamurun, Äijän, Doriksen, Kaisan, SuSun, Allyn, Haamun. Olkaa hyvä!
Koko suosikkilistani ansaitsisi tunnustuksen, sitä vartenhan olen heidät tuohon linkkilistaan kerännyt. Linkkaaminen on vain niin hidasta, en jaksa, silmätkin ihan ristissä jo.
Obeesia
Kiitoksia paljon!
Laittelin tunnustuksen omaani, linkitin blogiisi ja vielä valitsin jatkouhritkin. Näkyi tulleen yksi sama kuin sinullakin, mutta tässä vireystilassa, joka vallitsee vuorokauden vaihtumisen jälkeen, ei voitane odottaa mahtavaa terävyyttä?
Kiitos tunnustuksesta ! Palaan asiaan paremmalla ajalla
Kohta pitää lähteä töihin.
Kiitos tunnustuksesta. Tässä virestilassani eli tautisena, taidan pitää palkinnon ihan vaan itselläni piristämässä
Niiata niksautan kiitokseksi tunnustuksesta! (Polvet tosin hieman nitisevät, muttei taida sinne asti kuulua. Kävin juuri jumpparilla, joka kehui, että nivelet paukkuu ja kroppa on jäykkä kuin puusta veistetty….):)
On muutes tosi siisti, tämä sinun blogi!
Olen aina silloin tällöin käynyt satunnaisesti blogeissani ja nyt surukseni huomasin, että muut - paitsi tämä - ovat salasanan takana. Ah, miksi, oi miksi?
Vaikka en sinua tunne, oli jotenkin innostavaa seurata blogejasi. Kirjoitat hyvin!
Se oli tilapäistä. Ne ovat auki taas. Että miksikö? No, kun alakulo valtasi mielen ja ajattelin lopettaa koko touhun.
Vaikka vieläkin pimenee, pahin alakulo on ohi.
Kiitos Obeesia. Olen ollut niin passiivinen näissä puuhissa viime aikoina, että ansioitani epäilen vahvasti, mutta tämä lämmitti mieltä. Ehkä tällaisia nostatuksia tarvitaan juuri nyt kun alakulo tuntuu leviävän syysflunssan tavoin.
Reagoin blogissani tähän hetikohtaihanensitilassa.