Hellällä palavalla sydämellä

Tämän poimin Krätyakalta, joka ei sitä minulle mitenkään tyrkyttänyt. Illan viihteeksi huvittaa vain tehdä jotain täysin tarpeetonta.

1.VALKKAA ARPI JA KERRO, MITEN SAIT SEN?

Vatsarepun alla piilossa on huomattavin arpeni. Se ilmestyi sinne kesällä 1987 kohdun ulkopuolisen raskauden takia. Munatorvi ehti puhjeta, ennen kuin koko asiaa huomattiin. Olin toki käynyt kovien kipujen vuoksi ns. arvauskeskuksessa, josta sain sulfakuurin diagnoosina virtsatietulehdus. Se kai piti katastrofin loitolla. Kävin töissäkin kolme päivää, kunnes menin yksityiselle. Tämä määräsi seuraavana aamuna(6. päivä puhkeamisesta!) sairaalaan. Siellä tapahtunut todettiin ja minut leikattiin välittömästi.

2. MITÄ HUONEESI SEINILLÄ ON?

Työhuoneessani on kuva miehestäni näyttämöllä, perhosjuliste, omatekemä kalenteri, omatekemä maalaus vuodelta 1968, hyllyjä.

3. MILLAINEN PUHELIN SINULLA ON?
Nokia N95

4. MILLAISTA MUSIIKKIA KUUNTELET?
Kaikenlaista laidasta laitaan.

5. TAUSTAKUVASI PUHELIMESSA
Kaksi rakasta: mieheni ja poikani.

6. MITÄ JUURI NYT HALUAT ENEMMÄN KUIN MITÄÄN MUUTA?
Saada tekemättömät työt tehdyiksi.

7. USKOTKO HOMOAVIOLIITTOON?
Uskonko avioliittoon yleensä - uskon. Niin heteroilla kuin homoillakin.

8. MIHIN AIKAAN OLET SYNTYNYT?
Kuulemma klo 5 . Äiti muisti, että synnyin lauantaina, mutta ikuisen kalenterin mukaan oli torstai.

9. OVATKO VANHEMPASI EDELLEEN YHDESSÄ?
Makaavat samassa haudassa.

10. MITÄ KUUNTELET?
Laulurastasta.

11. PELKÄÄTKÖ PIMEÄÄ?
Joskus.

12. MISTÄ HIUSTEN JA SILMIEN VÄRISTÄ TYKKÄÄT VASTAKKAISELLA SUKUPUOLELLA?
Tummat silmät, ruskea tukka kuten Nuuskamuikkusella.

13. TYKKÄÄTKÖ SÄRKYLÄÄKKEISTÄ?
Kuka niistä voi tykätä, älytön kysymys. Tai tietenkin silloin, kun on kipeä ja lääke auttaa.

14. KAHVI VAI ENERGIAJUOMAT?
Kahvi. Energiajuomia en ole maistanutkaan.

15. SUOSIKKISI PITSATÄYTTEISTÄ?
Ananas ja homejuusto. Saa siinä muutakin olla.

16. JOS SAISIT NYT SYÖDÄ MITÄ VAAN, MITÄ TAHTOISIT?
Pähkinöitä

17. PUHUTKO KIELIÄ?
Suomi äidinkieli ja pääaine yliopistossa, ruotsista, saksasta ja englannista koulutiedot ja vähän päälle. Lisäksi hieman viroa, vogulia ja mordvaa. Ranskan alkeellisimmat alkeet. Latinan alkeet.

18. MITÄ SAIT VIIMEKSI LAHJAKSI?
Kirjaston täti nimitti minut kyläkirjaston tähtiasiakkaaksi. Palkintona saan puolen vuoden ajan varata kirjoja ilmaiseksi. Kirjavinkkejä, kiitos!

19. TYKKÄÄTKÖ JOSTAKUSTA?
Tottakai.

20. SUOSIKKIYSTÄVÄSI
Töyhtöhyyppä.

21. UNELMA-AUTOSI?
Punainen urheiluauto.

22. USKOTKO KUOLEMANJÄLKEISEEN ELÄMÄÄN?
En tiedä.

23. MITÄ AJATTELET AVIOLIITOSTA?
Sopii minulle.

24. RAKASTUISITKO IHMISEEN, VAIKKA TIETÄISIT HÄNEN LÄHTEVÄN?
Ketään ei voi omistaa. Rakastua voi.

25. PARAS TAPA KERTOA TOISELLE, MITÄ HÄN MERKITSEE?
Sanoa se ääneen.

26. VALITSE NUMERO VÄLILTÄ 1-100
98

27. BLONDI VAI BRUNETTE?
Brunette

28. KEHEN PIDÄT ENITEN YHTEYTTÄ PUHELIMELLA?
Lapsiini

29. MIKÄ ÄRSYTTÄÄ ENITEN?
Ei oikeastaan mikään tällä hetkellä.

30. HEIKKOUTESI?
Niitä on liikaa lueteltavaksi.

31. VIIMEKSI ANTAMASI LAHJA?
Vein suklaata tyttären perheelle.

32. SUOSIKKIJUHLAPÄIVÄ?
Pääsiäinen

33. MITÄ TEIT ENNEN TÄTÄ?
Katsoin televisiota.

34. MINKÄ KAUNEUSLEIKKAUKSEN TEETTÄISIT?
Varmaan pienennyttäisin rinnat.

35. MITÄ SINUSSA KEHUTAAN?
Tekstejäni ja lauluani on kehuttu eniten. On myös muita asioita mainittu.

36. MITÄ TEKISIT, JOS ALKOHOLISTA TULISI LAITONTA?
En mitään.

37. MITÄ HALUAT SYNTTÄRILAHJAKSI?
En mitään.

38. ONKO SINUT NIMETTY JONKUN MUKAAN?
Ensimmäinen nimi on keksitty ihan itse, toinen nimi on sama kuin äidilläni.

39. DO YOU WISH ON STARS?
No, I usually don’t.

40. MILLAISET ALUSVAATTEET SINULLA ON?
Puhtaat.

41. TYKKÄÄTKÖ KÄSIALASTASI?
En.

42. SUOSIKKIVIHANNES?
Tomaatti

43. PAHOJA TAPOJA?
Onhan niitäkin.

44. NOLOIN CD-LEVYSI?
Ei minulla ole yhtään noloa cd-levyä.

45. JOS OLISIT JOKU MUU, OLISITKO ITSESI YSTÄVÄ?
Vaikea tietää.

46. OLETKO KOSKAAN PALJASTANUT SALAISUUTTA, VAIKKA VANNOIT, ETTET KERRO KENELLEKÄÄN?
Olen lörppö pikkuasioissa, mutta suuret salaisuudet pystyn kyllä pitämään.

47. ONKO ULKONÄÖLLÄ VÄLIÄ?
Minun mielestäni ei, mutta luultavasti on.

48. MITEN PURAT KIUKKUA?
Mökötän.

49. MISSÄ ON TOINEN KOTISI?
Toinen? Yhdessäkin on siivoamista.

50. LUOTATKO MUIHIN HELPOSTI?
Luotan mutta varauksellisesti

51. SUOSIKKILELUSI LAPSENA?
Kuminen keltainen kala

52. PELKÄÄTKÖ KASVAMISTA?
Koko ajan yritän pienentyä, kai minä pelkään.

53. HARRASTATKO SARKASMIA?
Toisinaan.

54. OLETKO USKONNOLLINEN?
En.

55. TULETKO TOIMEEN VANHEMPIESI KANSSA?
Vastaan imperfektissä: tulin toimeen.

56. AVAATKO KENGÄNNAUHAT ENNEN KENKIEN RIISUMISTA?
Avaan.

57. MITÄ LÄIKYTIT VIIMEKSI?
Kahvia.

58. ONKO SINULLA LEMMIKKEJÄ?
Jos tällä tarkoitetaan eläimiä, ei ole. Lapsenlapsiakin voisi lemmikeiksi sanoa.

59. MITÄ KARVAISTA KOSKETIT VIIMEKSI?
Taisi olla Nuuskamuikkusen hiukset.

60. MITKÄ OVAT LEMPIVÄREJÄSI?
Keltainen, vihreä, punainen, sininen, violetti, oranssi …

61. VIIMEKSI LUKEMASI KIRJA?
Kai Donnerin muistelmat Siperian matkoistaan

62. TAHDOTKO KAIKKIEN VASTAAVAN NÄIHIN KYSYMYKSIIN?
Se vastaa, joka tahtoo ja ehtii.

63. UNELMALOMASI?
Hurtigrutenilla pitkin Norjan rannikkoa tai sitten Islantiin

64. MITÄ SÖIT/JOIT VIIMEKSI?
Voileivän, jossa päällä 5-prosenttista juustoa ja paprikaa.

65. KENELLE PUHUIT VIIMEKSI PUHELIMESSA?
Tyttäreni kanssa.

66. MINKÄ HUOMAAT EKANA VASTAKKAISESSA SUKUPUOLESSA.
Älyn.

67. USKOTKO RAKKAUTEEN ENSISILMÄYKSELLÄ?
Joillekin on käynyt niin.

68. LEMPIJUOMASI?
Vesi.

69. SUOSIKKIURHEILULAJI?
En pidä urheilusta.

70. HIUSTENVÄRISI?
Tällä hetkellä hieman punertava.

71. SILMIENVÄRISI?
Siniharmaat

PITKÄ VAI LYHYT
Keskimittainen

73. SISARUKSET?
Yksi sisko ja kaksi veljeä, minua vanhempia kaikki.

74. SUOSIKKIKUUKAUSI?
kesäkuu

75. TYKKÄÄTKÖ SUSHISTA?
En ole maistanut.

76. MITÄ KATSOIT VIIMEKSI?
Komisario Lewis (tallensin eilen, katsoin tänään)

77. SUOSIKKIPÄIVÄSI VUODESSA?
Juhannusaatto
78. OLETKO LIIAN UJO PYYTÄMÄÄN KETÄÄN ULOS?
En.

79. KESÄ VAI TALVI?
Kesä ehdottomasti.

80. SUHTEET VAI YHDEN ILLAN JUTUT?
En tiedä yhden illan jutuista enkä useista suhteistakaan. Kokemusta on vain tästä yhdestä ainoasta.

81. ONKO JOKU RAKASTUNUT SINUUN?
Ei ole kukaan kertonut, jos on.  Vaikea muuten tietää

Tänään autoilin ensin Iittalaan naivistien taidetta katsomaan. Näyttely on minulle jo perinne, vaikka viime kesänä se jäi väliin, en kerta kaikkiaan ehtinyt.

Joka kerta hämmästelen naivistien maalauksia ja veistoksia. Kuvista voi toki nauttia sellaisenaan, mutta usein idea aukeaa vasta teoksen nimestä. Naivismiin ei riitä, että tekee kivan kuvan.  Mistä nuo taiteilijat löytävät ideansa? Vaikka osaisin maalata, en keksisi sellaisia aiheita.

Iittalasta ostin kortteja -  ja vaikkei pitänyt -  myös pari mukia ja paitaa.  Piti myös viedä tuliaisiksi suklaata. Töyhtöhyypälle aikomani suklaiset työkalut olivat kuumuudessa sulaneet tunnistamattomaksi möykyksi. Maistunevat silti, mutta se idea haihtui 30 asteen helteessä.

Onneksi autossa on ilmastointi. En olisi muuten pärjännyt; nytkin teki tiukkaa.

Jatkoin Iittalasta Hyvinkäälle, josta hain Nuuskamuikkusen ja Pikku Myyn. Olen täällä estottomasti haukkunut ex-vävyäni, mutta nyt pyörrän pyhät sanani. Kaikki mitä sovittiin, toimi. Lapset olivat nytkin ajoissa treffipaikalla, väsyneinä mutta silmin nähden onnellisina. Pitkä kuuma matka vaivutti lapset uneen, josta he heräsivät vasta lähellä kotia.

Viivyin jonkin aikaa Arsenen ja Cowboyn luona.  Cowboyn vanhemmat olivat hakeneet isot lapset leiriltä. Istuimme koko porukka jonkin aikaa omenapuun - ja räkättirastaan pesän - alla kahvittelemassa. Kun olin hyvästellyt lapset monta kertaa halimalla, jouduin vielä uudelleen hommiin. Nuuskamuikkunen ei kelpuuttanut äitiään pyyhkimään, vaan tuli housut kintuissa kuistille huutamaan mummaa! Kunniatehtävä - sitä ei parane halveksia. Tuskin enää muutaman vuoden päästä mummakaan kelpaa tähän tehtävään.

Tämän päivän saldoksi tuli yhteensä viisi tuntia autolla ajoa kovassa helteessä. Auton lämpömittari näytti välillä jopa 32 astetta. En ihan siihen usko, mutta joka tapauksessa lämpöä oli minulle liikaa. Vieläkin kiitän autoni ilmastointia. Ilman sitä en olisi pystynyt tähän.

Olisin toki ottanut Töyhtiksen mukaan vuorottelemaan kuskina, mutta tänään hänen piti olla esittämässä vanhaa miestä kesäteatterissa. Ei ollut ihan helppoa hänelläkään.  Keekoilla nyt näyttämöllä, kun aurinko porottaa täysillä. Oli siinä urakkaa vanhalle miehelle.

Eilen hain Nuuskamuikkusen ja Pikku Myyn yökylään ja tänään vein heidät isälleen. Huomenna haen sieltä ja vien takaisin kotiin.

Lapset ovat kyllä uskomattoman ihania. Nyt kun niiden kanssa jo pärjää eikä tarvitse turhasta rähjätä, niin olo on oikein leppoisaa. Kävimme uimassa ja kävelyllä, katsoimme luontofilmejä ja keskustelimme. Erityisesti painotan sanaa keskustelimme. Tuntuu siltä, että niillä on hirveästi asiaa ja paljon kyseltävää. Yritän vastata parhaani mukaan.

Ostin lopetettavasta päiväkodista Brion puurataa ja junia. Niistä oli iloa eilen moneksi tunniksi. Vasta tänään tuli riita, kun busseja ei ollut riittävästi. Rata hajotettiin kahdeksi. Onneksi rataa riitti.

Illalla luimme päiväkodista pelastettuja kirjoja, kunnes uni alkoi painaa. Nuuskamuikkunen ei olisi millään halunnut nukahtaa, mutta taipui lopulta ja nukkui aamulla siskoaan pitempään.

Taaskin totesin, että lapset ovat kerta kerralta helpompia hoidettavia. Kyllä meidän kelpaa.

Jopas onkin vierähtänyt aikaa viime käynnistä.

Ensin tärkeimmät: vauva ja äitinsä voivat hyvin. Lapsen paino on noussut, ja äitikin on saanut nukutuksi.

Omakin vointi on hyvä: kiersin äsken järven pyörällä. Kunto kyllä kestää, mutta taidan hankkia geelisatulan pyörääni! Kävin lenkin jälkeen uimassa; vesi oli lämmintä.

Juhannus oli ja meni - sateessa. Ei sen väliä: sisätiloissa pysyi kuivana.

Puutiaisista varoitellaan nykyisin joka lehdessä. Harmillisia otuksia, vaikka en ole täällä tavannut kuin viimeksi parikymmentä vuotta sitten koiran turkissa. Varoa silti pitää. Olen aikaisemmin harrastanut ryteiköissä ja heinikoissa samoilua, mutta suhtaudun nyt siihen arkaillen.

Vaaleat vaatteet, kumisaappaat, lahkeiden päälle vedetyt sukat, mitä muuta? Luulin ennen, että vaaleat vaatteet pitää olla sen takia, että punkit on helpompi erottaa vaalealta pinnalta.  Nyt jossain oli tieto, että punkit tarrautuvat mieluummiin tummiin kulkijoihin. Pitäneekö paikkaansa? Punkkipihdit minulla on Ahvenanmaan reissun jäljiltä.  Siellä punkkeja näkikin joka kerta luontopoluilla. Myös kissoissa ja lehmissä.

Ahvenanmaalle tekisi mieleni, mutta päätimmekin lähteä Kuusamoon elokuussa. Syyskuussa vielä Pyhätunturille. Kun siinä välissä  vietämme yhdet seitsenkymppiset, yhdet rippijuhlat, yhdet nimiäiset ja yhdet satavuotisjuhlat (kylätalo), kesä menee yhdessä hujauksessa. Sitä en sentään halua.

Kesä jatkuu. Kesä.

Nyt meillä on neljä lapsenlasta. Mielisin kovasti jo katsomaan vauvaa, mutta ennakkoon sovimme, että tapaamme tulokkaan vasta kotonaan. Sitä paitsi Töyhtöhyypällä on joka ilta näytelmäharjoitukset.

Suvi-Kustaa on nyt sitten blogissani Vieno, koska syntyi  Vienon päivänä.

On minulla vähän  outo olo. Vaikka lisääntyminen on luonnollinen tapahtuma, ja yleensä kaikki menee hyvin, aloin jo vähän murehtia. Lapsivesi meni perjantai-iltana, eikä mitään ruvennut tapahtumaan, ennen kuin eilen iltapäivällä.

Kun tiesin, että prosessi on toden teolla alkanut, aloin eläytyä vähän liikaakin. Pelkäsin, että Näkkylämäki kärsii kovasti enkä muistanut, että nykyäänhän annetaan kivunlievitystä. Siihen maailman aikaan, kun omani sain, ei sellaisesta ollut puhettakaan. En silti muista itse kovin kärsineeni.

Tytär soitti aamulla, ja sain samalla ensimmäisen pienen ääninäytteen tulokkaalta.  

Elämä jatkuu. Vanhat vanhenevat ja lapsia syntyy.

Metsänpoika lähetti tunti sitten tärkeän viestin: sekä äiti että lapsi voivat hyvin. Tyttö tuli.

Nyt voin mennä jatkamaan uniani.

Minä en enää pysty keskittymään yhtään mihinkään. Odotan vain tietoa Suvi-Kustaan syntymästä. Töyhtöhyypällä taitaa olla vielä vaikeampaa. Kävi tuossa äsken huokailemassa. Kun kysyin, että näytelmäharjoituksiin menoko noin rasittaa (joka päivä harjoitukset!), se vain tuhahti. Kunnes tajusin, mistä oli kysymys.

Vauvoja syntyy kaiken aikaa, mutta kun syntymä sattuu omaan lähipiiriin, se täyttää koko maailman. 

Odotan tekstiviestiä.

Lueskelin aikani kuluksi netistä synnytyspitoisia keskusteluja. Aloin katkeroitua: miksei noin tehty minun aikanani!

Esikoinen syntyi kätilöopistolla aamulla klo 6.26. Minulle vilautettiin sen pyrstöpäätä, jotta tyttö on, ja käskettiin painaa numero mieleen. Seuraavan kerran näin hänet vuorokauden kuluttua.  Jupisin, että kotona äiti antoi vasikankin jäädä emän parteen nuoltavaksi joksikin aikaa.

Toisella kertaa poika vietiin keskolaan, ja tyttö jäi synnytyssaliin kanssani. Vauva sijoitettiin kuitenkin kauas minusta. Tiesin, että se oli samassa huoneessa, mutta en edes nähnyt sitä. Kukaan ei tullut meitä katsomaan, jotta olisin voinut pyytää lasta lähemmäksi. Soittokellokin oli epäkunnossa.

Kun minut lopulta vietiin osastolle, tyttö tuotiin viereeni samaan kyytiin. Pääsin sitä siinä vähän aikaa ihailemaan.

Nyt on toisin. Vauva pääsee heti synnyttyään äidin vatsan päälle ja rinnalle. Onneksi on jotain opittu.

Näkkylämäki lähetti eilen viestin, jonka mukaan vesi oli mennyt ja sairaalaan oli lähdetty. Toinen viesti tuli aamulla: ei vielä mitään, lähdemme kaupungille kävelemään!

Suvi-Kustaa taitaa olla viivyttelevää sorttia. Sellaisia on meidän suvussa jo ennestään. Aina saa odottaa.

Meidän sukuun on tulossa kaksi uutta vauvaa näinä päivinä. Isonsiskoni tyttärentytär ja meidän Näkkylämäki ovat ratkeamaisillaan. Suvi-Kustaan piti tulla jo viikko sitten, ja Jullen aika on juhannuksena. Siskon kanssa jutellaan melkein joka päivä puhelimessa tästä odotuksen autuudesta.

Suvi-Kustaa on kuulemma jo ilmoitettu muskariin. Minä hämmästelemään, että eihän se vielä pitkään aikaan osaa laulaa, vaikka kuinka on musikaalista sukua. Tytär kertoi, että vauvamuskari on tarkoitettu 2 - 6 kuukauden ikäisille vauvoille.  Se onkin muuten Näkkylämäelle hyvä tapa löytää kavereita vieraalta paikkakunnalta.

Odotan tekstiviestiä, joka kertoisi, että sairaalaan lähdetään. Joka aamu ensi töikseni katson kännykän, voihan olla, etten ole herännyt piippaukseen. Ihmettelen, olinko näin innokas odottaja jo olemassa olevien lastenlasteni syntymän aikoihin.

Kun Niiskuneiti oli tulossa, minulla oli kännykkä uima-altaan reunallakin. Olin vesijumpassa töiden jälkeen. Tyttö syntyi vasta keskiyön tietämissä, ja synnytys oli vaikea. Soitin sairaalaan ja kyselin väliaikatietoja. Keskus yhdisti minut synnytyssaliin, jossa sain ihan konkreettisesti kuunnella tyttären tuskia.

Kaksi seuraavaa syntyi niin nopeasti, etten ehtinyt ihmetellä mitään. Toisaalta silloin oli niin paljon muuta murhetta, jotta lasten syntyminen oli pienin murehdittava asia. Nuuskamuikkusella oli alkuvaikeuksia: siitä tietysti olin huolissani.

Vauvojen tapaaminen ensi kertaa oli ihmeellistä. Niiskuneidin näin vuorokauden vanhana. Se raukka oli ihan mumman näköinen, mutta myöhemmin hänestä kehittyi oikein kaunis tyttö.  Nuuskamuikkusen näin vasta kolmiviikkoisena, mutta Pikku Myy teki ensimmäisen mummolareissunsa alle viikon vanhana. Ja osasi hymyillä jo silloin!

Täytyy ruveta jynssäämään keittiötä. En pysty keskittymään kirjoitustöihinkään tässä jännityksessä.