Kes 28 2009
Long hot day
Tänään autoilin ensin Iittalaan naivistien taidetta katsomaan. Näyttely on minulle jo perinne, vaikka viime kesänä se jäi väliin, en kerta kaikkiaan ehtinyt.
Joka kerta hämmästelen naivistien maalauksia ja veistoksia. Kuvista voi toki nauttia sellaisenaan, mutta usein idea aukeaa vasta teoksen nimestä. Naivismiin ei riitä, että tekee kivan kuvan. Mistä nuo taiteilijat löytävät ideansa? Vaikka osaisin maalata, en keksisi sellaisia aiheita.
Iittalasta ostin kortteja - ja vaikkei pitänyt - myös pari mukia ja paitaa. Piti myös viedä tuliaisiksi suklaata. Töyhtöhyypälle aikomani suklaiset työkalut olivat kuumuudessa sulaneet tunnistamattomaksi möykyksi. Maistunevat silti, mutta se idea haihtui 30 asteen helteessä.
Onneksi autossa on ilmastointi. En olisi muuten pärjännyt; nytkin teki tiukkaa.
Jatkoin Iittalasta Hyvinkäälle, josta hain Nuuskamuikkusen ja Pikku Myyn. Olen täällä estottomasti haukkunut ex-vävyäni, mutta nyt pyörrän pyhät sanani. Kaikki mitä sovittiin, toimi. Lapset olivat nytkin ajoissa treffipaikalla, väsyneinä mutta silmin nähden onnellisina. Pitkä kuuma matka vaivutti lapset uneen, josta he heräsivät vasta lähellä kotia.
Viivyin jonkin aikaa Arsenen ja Cowboyn luona. Cowboyn vanhemmat olivat hakeneet isot lapset leiriltä. Istuimme koko porukka jonkin aikaa omenapuun - ja räkättirastaan pesän - alla kahvittelemassa. Kun olin hyvästellyt lapset monta kertaa halimalla, jouduin vielä uudelleen hommiin. Nuuskamuikkunen ei kelpuuttanut äitiään pyyhkimään, vaan tuli housut kintuissa kuistille huutamaan mummaa! Kunniatehtävä - sitä ei parane halveksia. Tuskin enää muutaman vuoden päästä mummakaan kelpaa tähän tehtävään.
Tämän päivän saldoksi tuli yhteensä viisi tuntia autolla ajoa kovassa helteessä. Auton lämpömittari näytti välillä jopa 32 astetta. En ihan siihen usko, mutta joka tapauksessa lämpöä oli minulle liikaa. Vieläkin kiitän autoni ilmastointia. Ilman sitä en olisi pystynyt tähän.
Olisin toki ottanut Töyhtiksen mukaan vuorottelemaan kuskina, mutta tänään hänen piti olla esittämässä vanhaa miestä kesäteatterissa. Ei ollut ihan helppoa hänelläkään. Keekoilla nyt näyttämöllä, kun aurinko porottaa täysillä. Oli siinä urakkaa vanhalle miehelle.
Obeesia
Pitkä rupeama autossa, onneksi sentään oli ilmastointi.
Tuolla Iittalassa en ole koskaan käynytkään, pitäisi varmaan poiketa, jos siellä päin joskus liikkuisi.
Käy ihmeessä. Naivistien näyttelyn lisäksi siellä on paljon muutakin nähtävää.
Näinä päivinä on rankkaa niillä kaikilla, joiden on pakko tehdä jotakin - me laiskat lomalaiset kyllä pärjäämme. Itse säälin eilen Histan häiden esittäjiä körtti- ja papinpukuineen…
Tuli mieleen muutamia vuosia sitten edesmennyt veljenvaimoni, jonka tapana oli myös vierailla tuolla Iittalassa, Kaikennäköistä muistoa näköjään tulee täältä blogimaailmastakin mieleen. Asiaa auttoi varmaan se, että hän asui siellä teillä päin.