Hei 01 2009
Työtä on niinkuin tuhkaa
Jotenkin jouduin mukaan kotikylän seuran juhlaprojektiin. Juhlat ovat elokuun ensimmäisenä päivänä.Seuran naiset ovat opintokerhona tekemässä kuvakavalkadia 60-vuotiaasta seurasta ja 100-vuotiaasta kylätalosta. Minut pyydettiin mukaan tekstejä tekemään.
Olen koko ajan yrittänyt sanoa, että kuvien puhemies tekisi itse itselleen tekstit. Silloin teksti sopii omaan suuhun eikä tunnu ulkokohtaiselta.
Ei se niin ole mennyt. Olemme vihdoinkin saaneet kuvat valituksi ja oikeaan järjestykseen. Ja minä se todellakin teen sanat toisten suihin. Tänään hoksasin, että otan mukaan videokamerani. Laitoin kameran jalustalle ja suuntasin sen kuvaamaan tietokoneen näyttöä. Sitä mukaa kun kuvat ilmestyivät ruudulle, naiset kertoivat, mitä kuvissa on.
Huomenna kirjoitan kuvatekstit videon perusteella. Välillä tuli tosin ongelmia: kameran vanha vika ilmeni uudelleen. Onneksi oli sanelukonekin varajärjestelmänä mukana! Sain kameran taas toimimaan ja siirsin äsken videot tietokoneelleni. Tallensin vielä koko kuvamateriaalin nykyisessä järjestyksessä omalle muistitikulleni.
Mitä tekisimme ilman tätä uutta tekniikkaa! Jos kaikki menee hyvin, juhlakansa näkee isolta screeniltä koko seuran historian kuvina ja kuulee Eijan ja Sirkan kertomukset kylän ja yhteisön vaiheista.
Projektilla alkaa olla kiire. Pakko työstää huomenna tekstit luonnokseksi. Illalla on kuulemma vihtatalkoot, jonne voisin mennä kuvaamaan lisää. Punamultaa kylätalon maalaamista varten keitetään viikon päästä. Sinne pitäisi mennä tekemään juttua. Juhlassakaan en pääse kovin vähällä: pitää esittää pari runoa.
Hupsista, tästä tuleekin vauhdikas kesä.
Obeesia
Hihi, minä naatiskelen siitä, ettei tarvitse olla tekemässä mitään kesätapahtumaa (en laske 5 h tietokonetalkoulua herättäjäjuhlilla!!) eikä mitään muutakaan vapaaehtoistyötä… Voimia sinne!
Nämä on juuri kaikki niitä vapaaehtoistöitä. Kivoja kyllä, kunhan ei tule kiire.
Niin se on, että kyllä nykytekniikka on siunattu asia. Aluksi tekniikan opetteleminen tahtoo olla ainakin mulle vaikeaa. Sitten kun sen on oppinut, ihmettelee, miten on koskaan tullut toimeen ilman sitä.