Mar 27 2009
Valokuvatorstai - jotta en unohtaisi

Maisema on kääriytynyt sumuun. Kaikki on harmaata tai ainakin harmaanvihreää. Nyt haluan muistaa toukokuuta - se tulee taas. En ole unohtanut.
Mar 27 2009

Maisema on kääriytynyt sumuun. Kaikki on harmaata tai ainakin harmaanvihreää. Nyt haluan muistaa toukokuuta - se tulee taas. En ole unohtanut.
Mar 25 2009
- Pidä minut ajatuksissasi, kuiskasi eräs ystäväni tänään.
En heti ymmärtänyt. Sitten hän selitti olleensa viime viikolla tutkimuksissa. Oli otettu ohutneulanäyte, mutta tuloksia ei vielä ole tiedossa.
Muistan tuon tunteen. Kolmisenkymmentä vuotta sitten löytyi minultakin möykky rinnasta. Siihen aikaan ei vielä kai otettu ohutneulanäytteitä, koska minulle tehtiin sairaalassa leikkaus, jossa möykky poistettiin ja patologi tutki sen samantien. Jos se olisi ollut pahanlaatuinen, olisi rinta poistettu heti. Ei ollut, ja minut herätellyt hoitaja kertoi sen heti ensimmäiseksi.
Pari viikkoa möykyn toteamisen ja operaation välissä kului kuin sumussa. En muista siitä mitään muuta kuin huolen: miten lasten käy, jos minä kuolen nyt. Arsene oli silloin 7-vuotias ja kaksoset 2-vuotiaita.
Minulla oli onnea. Toivon sitä sinullekin, ystävä. Pyyntösi oli harvinainen. Se kertoi minulle paitsi tuskaasi myös sen, että luotat minuun.
On minulla toinenkin, jota pidän ajatuksissani. Hän on tuumooksia kirjoitteleva Kaisa, jonka kärsimystä byrokratian kynsissä kauhistelen. Tässä maassa on jotain mätää, kun syntymästään hauras, kipuileva ihminen ei pääse katkenneita ydinnauloja poistattamaan. Kiireelliseksi alun perin luokiteltu leikkaus on viikkojen myötä muuttunut ilmeisen kiireettömäksi. Kenen tahdosta?
Mar 23 2009
Nuorin lapsenlapseni Vieno (5 kk) on kehittänyt merkillisen tavan liikkua. Kun sen laittaa selälleen lattialle, se ponkii voimallisesti jaloillaan vatsa kaarella ja pääsee sillä tavoin etenemään. Eipä aikaakaan, kun pää kolahtaa johonkin seinään, ellei työnnä tyynyä väliin.
Eiväthän kaikki lapset konttaa, mutta useimmat ryömivät vatsallaan tai kun oppivat ensin istumaan, siirtävät itseään istuallaan.
Vienon tapa on persoonallinen ja luova. Mitä vielä keksiikään.
Olin viikonloppuna lapsenvahtina. Selviydyimme kahdenkeskisestä illasta oikein hyvin. Paitsi ettei se halunnut nukkua vielä silloin, kun minä olin päättänyt. Juotin sille äidinmaitoa tuttipullosta ainakin kolme kertaa illan mittaan. Kolmannella kerralla se nukahti kesken syönnin.
Mumma koki taas melkoisia tunneväristyksiä. Pikkuinen piti vielä täydessä unessakin mummaa tiukasti sormesta kiinni.
On se niin söpö.
Tänä aamuna Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy soittivat mummalle. Nuuskamuikkunen on kuumeessa, mutta on kuulemma ihan tavallista flunssaa. Pikku Myy oli loukannut selkänsä ja halusi kertoa siitä. Myy myös kutsui minut kylään ja lupasinkin, mutta vasta ensi viikolla.
Mar 13 2009

Mikä on rikkaruoho? Ihmiset yrittävät raastaa pois tonteiltaan ne kasvit, jotka siellä viihtyisivät ja kasvattaa sellaisia kasveja, jotka eivät viihdy.
Eläköön monimuotoinen luonto. Siis myös voikukka ja kanankaali, puhumattakaan piharatamoista ja piikkiohdakkeista.
Omenapuu on istutettu. Ei se tuossa luonnostaan kasvaisi. Saa sekin olla. Sen alla voi kuunnella monimuotoista pörinää ja surinaa.
Mar 12 2009
Antti Hyryn Uuni on kuin onkin Finlandia-ehdokkaiden joukossa. Minusta siinä ei ole mitään kiistanalaista. Muista ehdokkaista olen lukenut ainoastaan Merete Mazzarellan teoksen.
Uskon että Sirpa Kähkösen kirja olisi voinut olla riittävän hyvä Finlandia-ehdokkaaksi. Päättelen sen hänen aikaisemmista teoksistaan, jotka olen jo kaikki lukenut. Kristina Carlsonin kirjaakin on kehuttu kovasti. Se on minulla jo varauksessa, mutta en taida pitkään aikaan saada käsiini.
Joka vuosihan näistä keskustellaan. Hyvä että keskustellaan.
Mar 09 2009

– Niin kauan kuin on kirkkoja ja kirkossakäyntejä, urut tulevat olemaan valtasoitin kirkossa. Huonoja uusittavia ja korjattavia urkuja riittää. Urkujen rakentamisesta ja huolloista saa leipänsä arviolta 50 henkeä. Ammattikunta pienenee, mutta ei varmaankaan häviä, urkuäänittäjä Jouko arvelee.
– Seurakuntiin saatetaan hankkia digitaaliurkuja, mutta heti kun seurakunnalla on varaa, ne korvataan pilliuruilla.
Joukon mielestä sähkösoitin ei voi korvata pilliurkuja.
– Digitaaliurkujen ääni on niin erilainen. On niistä puhuttu, että ne kestävät kaksisataa vuotta, mutta en oikein usko sitä, vaikka voihan tietysti joku komponentti sen kestääkin. On aivan eri asia, muodostaako äänen ilman liikkuminen pilleissä vai tulevatko äänet jostain pahvisesta kovaäänisestä.
Mekaaniset ja pneumaattiset urut
Jouko kertoo, että mekaanisia urkuja on valmistettu ainakin tuhat vuotta. Vanhimmat käyttökuntoiset urut ovat 600–700 vuotta vanhoja.
Mekaanisissa uruissa soittoliike lähtee koskettimesta ja menee vipuvälityksien kautta venttiileille, jotka päästävät ilman pilleille.
1800-luvun loppupuolella urut kasvoivat niin suuriksi, että piti keksiä uusi tekniikka: ruvettiin rakentamaan pneumaattisia soittimia. Pneumaattisisten urkujen tekniikka yksinkertaistettuna: kosketinta painettaessa venttiili aukeaa ja päästää ilmanpaineen putkea pitkin palkeeseen, joka aukaisee venttiilin soittoilmalle.
Urkujen uudistusliike
Pneumaattinen tekniikka mahdollisti suurien ja kevyesti soitettavien urkujen rakentamisen. Mutta soittaminen muuttui: äänen viive lisääntyi, ja soitosta tuli epätäsmällistä, mikä sopi romanttiseen urkumusiikkiin.
– Musiikki tavallaan irrotti soittajan soittimesta. Sama vaikutus on ollut sähköpneumaattisuudella, Jouko tietää.
Urkujen rakenteellisten uudistusten seurauksena niihin tuli ominaisuuksia, jotka heikensivät mm. barokkimusiikin esittämistä. Siksi 1950-luvun lopulta alkaen palattiin pneumaattisista ja sähköpneumaattisista uruista mekaanisiin urkuihin ja pillistöperiaatteeseen. Vanhoista uruista haettiin mallia, ja nyt on lähes puoli vuosisataa taas rakennettu mekaanisia soittimia.
Sormiot, jalkiot, pillistöt
Urut koostuvat monesta osasta.
– Rakenne voisi olla vaikka näin: Soittajan yläpuolella on pieni rintapillistö, jota soitetaan kakkossormiolla. Sen yläpuolella on pääpillistö, jota soitetaan ykkössormiolla. Julkisivun pillit ovat tavallisesti pääpillistön äänikerrasta. Sivuilla saattavat olla jalkiotornit, joita soitetaan jalkiolla.
Mitä äänittäjä tekee?
– Minun hommani on nykyisin pääasiassa äänellistä uudistamista. Esimerkiksi nyt työn alla olevissa uruissa vaihdan äänikertoja ja äänitän uudelleen. Soittimen olemus ja ääni tulevat muuttumaan totaalisesti, Jouko kertoo.
– Kun tehdään uusiin urkuihin ääntä, tulevat urkuäänittäjän käsittelyyn metallipillit pillimestarilta ja puupillit urkupuusepältä. Pilliin tehdään sopiva suuaukko ja pilliä muotoillaan niin, että se antaa sopivan voimakkaan ja sopivan värisen sekä yhteensopivan äänen kulloiseenkin soittimeen.
Työvälineinä äänittäjä käyttää puukkoa, sahaa, puu- ja metallilastoja, suhdeharppia, pieniä veitsiä ja sydänpuikkoja.
– Normaalisoittimessa on 20–30 senttiä kanttiinsa oleva puupilli, jonka pituus on noin 2,5 metriä. Esimerkiksi metallipilleistä suurin voi olla alle 20 cm halkaisijaltaan oleva metallipilli, jolla on pituutta vähän vaille kolme metriä. Pienimmän pillin soiva pituus on alle 20 mm ja halkaisija 2 mm. Sitä käsitellään pienellä hedelmäveitsestä trimmatulla välineellä.
Ääni koostuu osasävelistä
- Ääni koostuu osasävelistä. Koko urkupilli soi pohjasäveltä. Puolesta välistä pilli soi oktaavia korkeampaa ääntä, kolmasosa pillistä soi kvinttiä, neljäsosa oktaavia, viidesosa terssiä, kuudesosa kvinttiä ja niin edelleen. Näistä tulevat ne erilaiset värit, myös muissa soittimissa. Myös ihmisen ääni muodostuu osasävelistä ja niiden suhteista, Jouko selvittää.
– Vaikka ääni kuullaan yhtenä, siinä on hirveän monta erilaista tapahtumaa: äänen syttymistapahtuma, äänen sointitapahtuma ja soinnin aikana tapahtuva äänen eläminen. Jos ääni soi koko ajan samanlaista ääntä, ei sitä viitsi kuunnella. Siinä täytyy olla määrätynlainen elo ja sopivasti rosoa, ennen kuin se on miellyttävä ja korvalle käypänen, hän valistaa.
Kuorosta äänittäjä oppii
Joukolle kuorolaulu ja mikä tahansa laulu on merkinnyt hyvin paljon urkujen äänittämisessä.
– Olen käyttänyt termiä äänenpaine. Jos esimerkiksi isossa kuorossa bassostemma laulaa liian voimakkaasti, se ei anna kunnon pohjaa. Äänenpaine on silloin liian suuri. Kun äänenpaine on sopiva, se kasaa hyvän yläsävelsarjan ja ääni kuuluu. Silloin se piirtää hyvin. Näin minä sen käsitän.
– Kun volyymiä lisätään, äänen värissä tapahtuu usein huonontumista. Kuorostemma ei toimi, jos lisää vain volyymiä. On lisättävä kvaliteettia! Minulle on isossa kuorossa laulaminen merkinnyt hyvin paljon urkujen äänien tekemisessä, Jouko vakuuttaa.
Mar 07 2009
Töyhtöhyyppä innostui teatterireissulla kertomaan keinutuolin tarpeestaan sen verran äänekkäästi, että sai edessä istuneelta luvan hakea hänen aitastaan vanhan keinutuolin ja vielä ilmaiseksi!
Nyt kauniisti patinoitunut lähes 60-vuotias keinu kenottaa keskellä lattiaa.
Sen alle tarvitaan matto, huomasin.
Eilen kävin hankkimassa ison kasan puolukanpunaista kudetta, illalla selvitin sen siisteiksi keriksi ja äsken vein kuteet mattomestarille, joka on muuten keinun lahjoittaja.
Mattomestari epäili, että menossa on viimeinen loimi. Ikä painaa ja sairaudet. Toisaalta - kutomisen lopettaminen olisi lopun alkua. Hän ei tule toimeen, jos ei saa kutoa. Ja lääkärikin oli luvannut, kunhan ei reuhdo.
Minä saan puolukanpunaisen mattoni varmaan jo muutaman päivän kuluttua. Itse aion virkata keinutuolin pehmusteeksi peitteen - puolukanpunaisen.
Mar 05 2009
Tampereella on päätetty, että diabeetikoista riskiryhmään kuuluvat vain insuliinihoitoiset diabeetikot.
Valtakunnallisten ohjeiden mukaan tätä rajoitusta ei ole, mutta koska kaupunkiin on saatu liian vähän rokotetta, sitä on tietysti ohjattava niille, jotka ovat suuremmassa vaarassa.
Tilanne on epäselvä kaikenkaikkiaan: informaatio on puutteellista. Olen odottanut Aamulehteen kunnollista tiedotetta kaupungilta, mutta sitä ei ole ilmestynyt. Diabetesneuvolasta sanottiin, että sen olisi pitänyt olla jo kaksi päivää sitten lehdessä.
Kun yleisohje on, että tarkista riskiryhmään kuulumisesi soittamalla tiettyyn numeroon, on selvää, että tuo puhelin tukkeutuu välittömästi.
Ei ole kivaa jonottaa rokotukseen ja todeta sitten, että enpä saakaan rokotetta.
No, tilanne on nyt tämä. Nekin joiden pitäisi viran puolesta tietää, eivät tiedä. Ymmärrettävää, mutta todella ikävää.
Miksi muuten isoon kaupunkiin ei ole saatu rokotetta riittävästi? Kuka vetää välistä?