Hellällä palavalla sydämellä

Mar 27 2009

Valokuvatorstai - jotta en unohtaisi

13 vastausta merkintään “Valokuvatorstai - jotta en unohtaisi”

1. # EEM 27 Mar 2009 klo 13:59

   Nämä lyhyet ja pimeät päivät ovat hyviä kuvaussäitä, kun vain käyttää jalustaa ja piiiitkää valotusaikaa!

2. # Inkivääri 27 Mar 2009 klo 15:16

   Onneksi on nämä kuvat, jos uskonpuute uhkaa:) Orvokki on ihana!

3. # SusuPetal 27 Mar 2009 klo 16:52

   Emme unohda.

4. # marjukka 27 Mar 2009 klo 18:02

   Odotellessa voi muistella…

5. # Ripsa 27 Mar 2009 klo 19:07

   Just pääsin kehumasta että osaat kasvattaa mitä vain, ja eikös tuossa nyt ole ihan selvä viljelty orvokki?

   Minulla kasvit pitävät lepotaukoa, mietiskelen tässä että eikö niille voisi sitä kumminkin suoda.

6. # mehtäsielu 27 Mar 2009 klo 19:39

   Ah, orvokit, ne jaksavat olla hyvällä tuulella vaikka sataisi koko päivän.

7. # Harmaasusi 27 Mar 2009 klo 20:04

   Upea otos kaikenkaikkiaan.
   Harmaasusi

8. # Mk 28 Mar 2009 klo 00:30

   Kylläpä onkin kaunis!

9. # Obeesia 28 Mar 2009 klo 13:01

   Ripsa hei, ihan on luonnossa kuvattu metsä- tai aho-orvokki. Lehtien muodosta pitäisi erottaa, mutta kun ne risteytyvätkin keskenään. Tämä kasvoi tienvierellä metsän ja pellon rajalla.

10. # halo e 28 Mar 2009 klo 17:32

    Kevät tulee aina pimeän ja kylmän talven jälkeen ja se on niin ihanaa että se kannattaa muistaa aina valoisana tulevaisuudenkuvana.

11. # Lastu 01 Jou 2009 klo 14:12

    Kaunis muistutus tulevasta: kevät on aina edessämme.

12. # Aimo 02 Jou 2009 klo 00:45

    Ihana löytää taas blogisi, kiitos Valokuvatorstain! Onko blogisi nimi laulusta, joka alkaa näin “Sano, sano todella, rakastatko minua? Hellällä palavalla sydämellä, sydämellä, sydämellä, hellällä palavalla sydämellä rakastan minä sinua”?

13. # Obeesia 05 Jou 2009 klo 12:56

    Aimo, osuit oikeaan. Joskus kouluaikoina meidän luokka piti pikkujoulua yhdessä luokanvalvojan kanssa. Opettaja leikitti meitä; menimme piirileikkiä luokan ympäri ja lauloimme “hellällä palavalla sydämellä…”

    Koska entisen blogini nimi oli Obeesian sydän, jatkoin perinnettä.

Kirjoita vastaus