Mar 27 2009
Valokuvatorstai - jotta en unohtaisi

Maisema on kääriytynyt sumuun. Kaikki on harmaata tai ainakin harmaanvihreää. Nyt haluan muistaa toukokuuta - se tulee taas. En ole unohtanut.
Mar 27 2009

Maisema on kääriytynyt sumuun. Kaikki on harmaata tai ainakin harmaanvihreää. Nyt haluan muistaa toukokuuta - se tulee taas. En ole unohtanut.
Nämä lyhyet ja pimeät päivät ovat hyviä kuvaussäitä, kun vain käyttää jalustaa ja piiiitkää valotusaikaa!
Onneksi on nämä kuvat, jos uskonpuute uhkaa:) Orvokki on ihana!
Emme unohda.
Odotellessa voi muistella…
Just pääsin kehumasta että osaat kasvattaa mitä vain, ja eikös tuossa nyt ole ihan selvä viljelty orvokki?
Minulla kasvit pitävät lepotaukoa, mietiskelen tässä että eikö niille voisi sitä kumminkin suoda.
Ah, orvokit, ne jaksavat olla hyvällä tuulella vaikka sataisi koko päivän.
Upea otos kaikenkaikkiaan.
Harmaasusi
Kylläpä onkin kaunis!
Ripsa hei, ihan on luonnossa kuvattu metsä- tai aho-orvokki. Lehtien muodosta pitäisi erottaa, mutta kun ne risteytyvätkin keskenään. Tämä kasvoi tienvierellä metsän ja pellon rajalla.
Kevät tulee aina pimeän ja kylmän talven jälkeen ja se on niin ihanaa että se kannattaa muistaa aina valoisana tulevaisuudenkuvana.
Kaunis muistutus tulevasta: kevät on aina edessämme.
Ihana löytää taas blogisi, kiitos Valokuvatorstain! Onko blogisi nimi laulusta, joka alkaa näin “Sano, sano todella, rakastatko minua? Hellällä palavalla sydämellä, sydämellä, sydämellä, hellällä palavalla sydämellä rakastan minä sinua”?
Aimo, osuit oikeaan. Joskus kouluaikoina meidän luokka piti pikkujoulua yhdessä luokanvalvojan kanssa. Opettaja leikitti meitä; menimme piirileikkiä luokan ympäri ja lauloimme “hellällä palavalla sydämellä…”
Koska entisen blogini nimi oli Obeesian sydän, jatkoin perinnettä.