Tam 16 2010
Hulluna huurteeseen
Lumikenkäilin taas raikkaassa metsässä. Näin pienet sorkan jäljet, varmaan peuran tai kauriin.
Pellolla hanki kohahti. Lumi saattoi olla sängen varassa, ja kun tallasin siellä, se laskeutui alemmaksi. Silti vähän säikähdin.
Metsässäkin kohahti vähän väliä. Lumen ote puista alkaa hellittää.
Obeesia
Tuo omenapuukuva on kuin meidän nuoren parin puutarhasta. Omenapuu on aivan ihastuttava, kun lumi peittää sen ja puuhun kiinnijääneet omenat tuovat väriä sen valkoisuuteen.
Siellä meidän nuorten puutarhassa majailee peuroja, koska talo on tyhjillään ja nuoripari Thaimaassa kevääseen saakka. En olisi uskonut, ellen olisi itse nähnyt muutaman bampin loikkivan metsän kätköihin auton ajaessa pihaan. Bampit nukkuvat omenapuiden alla. Niiden alta löytyy selvät makuupaikat ja sorkkien jäljet. On uskomatonta kuinka lähellä kaupunkia luonto elää omalla vanhalla tavallaan paljoakaan ihmisten touhuista piittaamatta.
Olen tänään oikein etsinyt blogeista kuvia viime päivien upeasta huurumaailmasta. Täältä löytyi! Kaikki ihania - ja yhä ihanampia löytyi alemmissa jutuissa.
Tänään meillä tuuli vei kaiken kauneuden - todella kaiken, ei yhtään jäljellä kuin paljaita rankoja
Mutta onneksi on muistikuvia ü
Ja näitä valokuvia, joita nyt muiden blogeissa ihailen kun en eilen ehtinyt ottaa kameraa esiin.
Olisi pitänyt.
On olemassa sieniruokien ystäville “Hulluna sieniin” -ruokakirja. Sen jatkoksi voisi kehitellä muunkinlaiset hulluna johonkin -teemakirjat.
Kuvasi sopivat Hulluna huurteeseen -valokuvakirjaan. Kunniapaikalle:)
Juu, minäkin ostaisin kirjan: Hulluna lumeen, sitten siinä olisi kuvia valkoisesta lumesta valkealla paperilla… hmm, mutta hetkinen, ehkä ei lumesta yksin kannatakaan ottaa kuvia, vaan juuri näin kuten sinä: lumi puiden peittona, maiseman rajaajana. Lumi valon ja pehmeyden antajana.
Ihania huurrekuvia, en väsy näitä katselemaan, kyllä talvi on tänä vuonna antanut parastaan:)