Tam 17 2010
Odotusta
Huomenna pitäisi Näkkylämäen perheineen laskeutua Vantaalle. Jo on aikakin. Olen aika hyvin selviytynyt näistä päivistä; vain viime yönä näin pahaa unta. En edes muista sitä, mutta jotain ikävää siinä tapahtui - ja tuolle perheen pienimmälle.
On tässä koeteltukin. Kaikkea muuta osasin pelätä, mutta en maanjäristystä. Eihän sellainen Kuubaan osunut, mutta aika läheltä liippasi. Kauhujen ja kaaoksen katseleminen uutisista järkyttää. Tänään muistin lähettää Kirkon ulkomaanavun kautta rahaa haitilaisten auttamiseen.
Kaikenlaista voi toki täälläkin sattua, mutta ei tuollaisessa mittakaavassa. Suomi on onneksi tasainen maa niin maaston kuin säidenkin puolesta. Pakkanen kuulemma on kiristymässä, mutta se on paluuta tavalliseen talveen.
Obeesia
Mä muistan kanssa, kun Esikoinen lähti Larvannon kanssa Floridaan, kun Larvanto oli 2-vuotias. Näin sielunin silmin Larvannon kadonneen matkalla bedofiilien kynsiin. Yritin puhua järkeä Esikoiselle, ettei hän lähtisi kaksin pienen pojan kanssa niin pitkälle matkalle, mutta turhaan.
Ostin vihreät valjaat Larvannolle ja vannotin Esikoista kutakuinkin käsi Raamatun päällä lupaamaan mulle, että pitää aina reissussa olessa Larvannon kytkettynä itseensä, tai rattaisiin.
Terveenä ja ruskeana palasi Larvanto Floridasta, mutta kyllä mä kärsin sen matkan ajan. Ymmärränkin hyvin tunteesi, varsinkin, kun se maanjäristys oli niin lähellä Kuubaa.
Mutta äitien osahan on loppupeleissä jäädä rannalle pelkäämään ja ruikuttamaan, kun lapset ja lapsenlapset kokee seikkailuja. =o)
Miltei ehdin kommentoida Huoli-postaustasi siten, että nyt on varmaan huoli puolittunut, kun tyttäresi perhe oli päässyt perille Kuubaan. Mutta enpä sitten laittanutkaan, kun Haitista kiiri kauheita uutisia.
Lapsuusmuistosi koskettavat. Anoppini kertoili eläessään 1940-luvun oloista. Muistan hänenkin kertoneen siitä riemusta, kun perhe oli päässyt oman katon alle pois toisten nurkista, kun sodasta tullut mies oli rakentanut talon 6-henkiselle perheelleen.
Huurrekuvasi ovat vertaansa vailla.
Haitia ei tosiaan uskoisi maanjäristyksen kohdaksi, mutta niinpä sielläkin tosiaan meni yks mannerlaattojen raja kartassa. Piti laittaa tänään pankissa käydessä kans rahaa menemään, mutta koitetaan muistaa huomenna paremmin.
Hyvää viikonjatkoa!
Lapset ovat onnellisesti kotonaan ja ilmeisesti palautuneet kotoiseen elämänrytmiinkin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Heillä oli ollut hieno loma, se on pääasia.