Hellällä palavalla sydämellä

Meidän piti tänään käydä tapaamassa Lumikkia ja hänen perhettään, mutta toisin kävi. Töyhtöhyypälle tuli yöllä sydänoireita, ja kun ne eivät aamullakaan olleet ohi, päätimme tarkistuttaa tilanteen ensiavussa.

Onneksi on olemassa päteviä ja osaavia ihmisiä, joilla on oikeat konstit hallussaan. Rytmi palautettiin normaaliksi, ja sain hakea mieheni kotiin jo illalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vaikka pysyin rauhallisena sairaalassa ja matkalla, kotiin tultua alkoi levottomuus. Tiesin kyllä suunnilleen, mistä oli kyse, koska siskollani on ollut samantyyppisiä vaivoja.

Levottomuus väistyi, vasta kun Töyhtöhyyppä iloisena soitti olevansa nyt kuin “poikakukkoo”. Se on sanonta, jota isäni käytti usein.

Huomenna yritämme uudelleen Lumikin luo. Repussani on kolmet pienet sukat. Yhdet lähetti sukulaistäti, joka on ne kutonut oman lampaan villasta. Kahdet - pinkit - tein itse viime viikolla.

Tänä aamuna syntyi viides lapsenlapseni,  pieni tyttö.

Tilkkituikku soitti puoli yhdeksän aikoihin ja kertoi, että sairaalassa ollaan. Arvelin, että menee vielä tunteja ennen kuin mitään tapahtuu, mutta jo kymmeneltä tuli uusi soitto järkyttyneeltä isältä: tyttö tuli.

Poikani ei ollut käynyt synnytysvalmennuksissa, joten kokemus oli ollut aikamoinen. Sanoi, että ei ollut arvannutkaan, kuinka kovaa hommaa se on.

Niinhän se on. Tulos silti palkitsee kaikki vaivat.

Annan tytölle peitenimeksi Lumikki.

“Juokse sinä mumma, kun tuo taivas on niin tumma…”, kirjoitti tyttäreni facebook-profiiliinsa tänä aamuna.

Ja kyllähän minä juoksinkin, viime yönä. Näin unta, että työnsin kotikylälläni vaunuissa yhdeksättä lapsenlasta. Sitten vahingossa unohdin sen naapuriin ja huomasin työntäväni nukenvaunuja.

Kummallisia unia alitajunta teettää. Tai oikeastaan ei niin kovin kummallisia.  Ajatuksissa on jatkuvasti poikani perhe, johon odotetaan lasta. Tänään Untuvainen on synnytystapaneuvottelussa, jossa päätetään ilmeisesti sektiosta. Silloin lapsi tulisi maailmaan ensi viikolla. Saisinkohan syntymäpäivälahjaksi viidennen lapsenlapsen?

On ollut puhetta, että menisin hoitamaan Untuvaisen lapsia siksi aikaa, kun Untuvainen on sairaalassa. Eilen selvisi, että olen varasijalla, miniän oma äiti pääseekin avuksi. Olen käynyt jo opiskelemassa perheen rutiinit, niin että tarvittaessa selviydyn kyllä urakasta. Mutta lasten oma mummo on parempi ratkaisu, jo senkin takia, että hän asuu paljon lähempänä.

On meillä ollut viime vuosina vauhtia: toissa vuonna Arsene avioitui, viime vuonna vietti Tilkkituikku häitä ja Näkkylämäki sai pienen Vienon. Ensi viikolla syntyy Tilkkituikun ja Untuvaisen lapsi ja ensi kuussa on taas yhdet häät  - Näkkylämäki ja Metsänpoika haluavat tehdä Vienosta aviolapsen.

Me vanhukset seuraamme nuorison touhuja, ja mumma miettii tulevaisuuttaan: bermudankolmiota kolmen kaupungin välillä lapsenvahdin arvokkaassa tehtävässä. Ei sentään juokse, kyllä Mazda vielä jaksaa, vaikka silläkin on jo ikää. Pitäisi jaksaa, niin kalliisti taas sitä huollatin.

Mummakin  jaksaa - toistaiseksi.