Hellällä palavalla sydämellä

Kiuas tuli ja asennettiin eilen. Tänään kärytämme siitä hajuja pois ja ladomme kivet paikalleen. Jospa huomenna - rubiinihäidemme kunniaksi - pääsisimme jo saunomaan uudistuneessa saunassa.

Niin, ne rubiinihäät. Niitä vietetään, kun on on oltu naimisissa 40 vuotta.

Pitkin kesää olen suunnitellut, mitä tekisimme merkkipäivän kunniaksi. Ulkomaille vai kotimaan matkailua, teatteriin vai konserttiin?

Ei mitään näistä. Töyhtöhyypällä on mieskuoron bändin harjoitukset huomenna, joten juhlimme tänään lämmittämällä saunan. Ihan hyvä niin.

Konsertissa käynti toteutui kylläkin toissapäivänä. Kuuntelimme Emma Salokoskea, Maria Ylipäätä, Jukka Perkolaa ja orkesteria. Jousikvartetti soi kauniisti, ja Emman äänestä pidimme.  Jukka Perkola on taitava muusikko, sen ymmärtää tavallinen tallaajakin.

Muuten ei oikein kolahtanut. Jazziksi kai ne sävelletyt runot oli tarkoitettu, mutta jotain puuttui. Tai sitten en vain ymmärtänyt. Miksaus oli jotenkin epäonnistunut, kun Marian ylä-äänet soivat korvia raastavina.

Eilen olin Töyhtöhyypän kanssa Rajattoman joulukonsertissa. Musiikkinautinto oli täydellinen.

Kuusikko laulaa puhtaasti, kauniisti ja ammattitaitoisesti. Sovitukset ovat mahtavia: paljon kalliita sointuja.

Essi Wuorelalla on niin kaunis ääni. Toki muillakin, mutta näyttää siltä, että Essi laulaa useimmin sooloa.

Joulukonserttihan se oli, täynnä joululauluja. Odotimme enemmän muunlaisia. Töyhtöhyyppä kuitenkin ilmaisi, ettei ole tiennytkään, kuinka hyviä joululaulut ovat. Riemastuttavin oli ehdottomasti Juicen Sika. Siinä basson röhkäykset toivat jo aika kuluneeseen viisuun  uutta ilmettä.

Esitys on onnistunut silloin, kun se sekä itkettää että naurattaa. Kyynelet kihosivat silmiin vasta Sibeliuksen En etsi valtaa loistoa -laulua kuunnellessa.

Rajaton osaa.

Torstaina olin Näkkylämäen kanssa konsertissa Sääksmäen vanhassa kivikirkossa, jossa esiintyi seitsemän naisen lauluyhtye Lumous.

“Vokaaliyhtye Lumouksen konsertti ‘Hiljaisuuden takana maailma - hetkiä keskiajan puutarhassa’ on koottu keskiajalla eläneiden vaikuttajanaisten musiikista. Mukana on niin luostarilauluja kuin naistruveerienkin ohjelmistoa mm. Hildegard Bingeniläiseltä.

Vokaaliyhtye Lumous on pirkanmaalainen, keväällä 2007 perustettu, erityisesti keskiajan vokaalimusiikkia esittävä seitsemän naislaulajan kokoonpano. Yhtyeen jäsenet toimivat musiikin ammattilaisina laulajina, musiikinopettajina sekä kuoronjohtajina. Yhtyeen taiteellisena johtajana toimii newyorkilaissyntyinen Debra Gomez-Tapio. Lumouksessa laulavat Elina Aho-Kuusama, Kaisa Koskinen, Johanna Laukkanen, Elina Orjatsalo, Mari Sares ja Esther Schütz.” (Käsiohjelma)

Edellä olevasta voi jo päätellä, että konsertti oli varsin korkeatasoinen. Eniten minua miellyttivät ns. truveerilaulut ja italialaiset laude-laulut. Erityisesti pidin esityksestä, jossa laulajat olivat hajaantuneet ympäri kirkkosalia, ja kuulija oli ikäänkuin äänimassan sisällä.

Hildegard Bingeniläiseen olen jo ehtinyt kyllästyä. Hilden jollotukset ovat puuduttavia ja sopivat parhaiten keskiaikaiseen nunnaluostariin tai jonkinlaiseen meditointiin. Ostin toistakymmentä vuotta sitten levyn täynnä bingeniläistä joikua, mutta erittäin harvoin olen sitä jaksanut kuunnella.

Debra Gomezin sooloesityksestä pidin aivan erityisesti. Hän säesti itseään vanhalla soittimella, joka muistutti harppua. Debran ja oudon soittimen sointi oli haurasta ja verevää yhtaikaa. Sitä kuulisin lisää!

Otsikosta tulee mieleen Anneli Saariston laulama kappale. Annelista tulee mieleen, että milloin ne oikein ilmoittavat hänen juhlakonserttinsa tarkan päivämäärän. Helmikuussa se on, sen olen selvittänyt hänen kotisivultaan.

Kuulun Annelin ihailijoihin. Olen seurannut hänen taiteilijantaivaltaan ainakin 1960-luvun loppuvuosilta lähtien, jolloin hänestä oli juttu Yhteishyvä-lehdessä.  Suunnittelin silloin itsekin laulajaksi ryhtymistä, vaikka totesin sittemmin, että haaveet ovat haaveita.

Annelin tyyli, elämänmakuinen ohjelmisto ja upea esiintyminen viehättävät minua ja myös perhettäni.  Nuoretkin pitävät Annelin lauluista.

Anneli on minua muutaman päivän nuorempi. Ensi vuonna täytämme pyöreitä kymmeniä, ja päätin juhlia omaa merkkipaaluani  Annelin juhlakonsertissa. Kunhan saan tietää, milloin se on.

Eiliset onnistumiset:
1) Sain vihdoin valmiiksi tyttären hääkuvakirjan ja lähetin tiedostot eteenpäin.
2) Pysyin ruokasuunnitelmassani! (Unohdin syödä, kun uppouduin kuvakirjan tekemiseen!)
3) Kuuntelin rauhallisesti puhelimessa, kun tytär kertoi ongelmistaan. En tuputtanut vastauksia.