Hellällä palavalla sydämellä

Nyt meillä on neljä lapsenlasta. Mielisin kovasti jo katsomaan vauvaa, mutta ennakkoon sovimme, että tapaamme tulokkaan vasta kotonaan. Sitä paitsi Töyhtöhyypällä on joka ilta näytelmäharjoitukset.

Suvi-Kustaa on nyt sitten blogissani Vieno, koska syntyi  Vienon päivänä.

On minulla vähän  outo olo. Vaikka lisääntyminen on luonnollinen tapahtuma, ja yleensä kaikki menee hyvin, aloin jo vähän murehtia. Lapsivesi meni perjantai-iltana, eikä mitään ruvennut tapahtumaan, ennen kuin eilen iltapäivällä.

Kun tiesin, että prosessi on toden teolla alkanut, aloin eläytyä vähän liikaakin. Pelkäsin, että Näkkylämäki kärsii kovasti enkä muistanut, että nykyäänhän annetaan kivunlievitystä. Siihen maailman aikaan, kun omani sain, ei sellaisesta ollut puhettakaan. En silti muista itse kovin kärsineeni.

Tytär soitti aamulla, ja sain samalla ensimmäisen pienen ääninäytteen tulokkaalta.  

Elämä jatkuu. Vanhat vanhenevat ja lapsia syntyy.

Metsänpoika lähetti tunti sitten tärkeän viestin: sekä äiti että lapsi voivat hyvin. Tyttö tuli.

Nyt voin mennä jatkamaan uniani.

Minä en enää pysty keskittymään yhtään mihinkään. Odotan vain tietoa Suvi-Kustaan syntymästä. Töyhtöhyypällä taitaa olla vielä vaikeampaa. Kävi tuossa äsken huokailemassa. Kun kysyin, että näytelmäharjoituksiin menoko noin rasittaa (joka päivä harjoitukset!), se vain tuhahti. Kunnes tajusin, mistä oli kysymys.

Vauvoja syntyy kaiken aikaa, mutta kun syntymä sattuu omaan lähipiiriin, se täyttää koko maailman. 

Odotan tekstiviestiä.

Näkkylämäki lähetti eilen viestin, jonka mukaan vesi oli mennyt ja sairaalaan oli lähdetty. Toinen viesti tuli aamulla: ei vielä mitään, lähdemme kaupungille kävelemään!

Suvi-Kustaa taitaa olla viivyttelevää sorttia. Sellaisia on meidän suvussa jo ennestään. Aina saa odottaa.

Meidän sukuun on tulossa kaksi uutta vauvaa näinä päivinä. Isonsiskoni tyttärentytär ja meidän Näkkylämäki ovat ratkeamaisillaan. Suvi-Kustaan piti tulla jo viikko sitten, ja Jullen aika on juhannuksena. Siskon kanssa jutellaan melkein joka päivä puhelimessa tästä odotuksen autuudesta.

Suvi-Kustaa on kuulemma jo ilmoitettu muskariin. Minä hämmästelemään, että eihän se vielä pitkään aikaan osaa laulaa, vaikka kuinka on musikaalista sukua. Tytär kertoi, että vauvamuskari on tarkoitettu 2 - 6 kuukauden ikäisille vauvoille.  Se onkin muuten Näkkylämäelle hyvä tapa löytää kavereita vieraalta paikkakunnalta.

Odotan tekstiviestiä, joka kertoisi, että sairaalaan lähdetään. Joka aamu ensi töikseni katson kännykän, voihan olla, etten ole herännyt piippaukseen. Ihmettelen, olinko näin innokas odottaja jo olemassa olevien lastenlasteni syntymän aikoihin.

Kun Niiskuneiti oli tulossa, minulla oli kännykkä uima-altaan reunallakin. Olin vesijumpassa töiden jälkeen. Tyttö syntyi vasta keskiyön tietämissä, ja synnytys oli vaikea. Soitin sairaalaan ja kyselin väliaikatietoja. Keskus yhdisti minut synnytyssaliin, jossa sain ihan konkreettisesti kuunnella tyttären tuskia.

Kaksi seuraavaa syntyi niin nopeasti, etten ehtinyt ihmetellä mitään. Toisaalta silloin oli niin paljon muuta murhetta, jotta lasten syntyminen oli pienin murehdittava asia. Nuuskamuikkusella oli alkuvaikeuksia: siitä tietysti olin huolissani.

Vauvojen tapaaminen ensi kertaa oli ihmeellistä. Niiskuneidin näin vuorokauden vanhana. Se raukka oli ihan mumman näköinen, mutta myöhemmin hänestä kehittyi oikein kaunis tyttö.  Nuuskamuikkusen näin vasta kolmiviikkoisena, mutta Pikku Myy teki ensimmäisen mummolareissunsa alle viikon vanhana. Ja osasi hymyillä jo silloin!

Täytyy ruveta jynssäämään keittiötä. En pysty keskittymään kirjoitustöihinkään tässä jännityksessä.

Kustaanpäivä oli ja meni, mutta Suvi-Kustaa ei vielä ole ilmoittanut tulostaan. Olen sopinut Näkkylämäen kanssa, että hän lähettää tekstiviestin, kun alkaa jotain tapahtua, ja toisen sitten, kun lapsi on maailmassa. Aamulla tuli tekstiviesti, ja sydän pamppaillen avasin sen. Se ei ollutkaan N:ltä vaan toiselta tyttäreltä.

En oikein osaa keskittyä kirjoitustöihin, joten olen siivoillut. Huone kerrallaan. Tänään on vuorossa työhuoneeni, jonka ikkunan edestä joudun siirtämään epämääräisen määrän tavaroita pois, jotta pääsen ikkunaa pesemään.

Hyttyset ilahtuvat ikkunan avaamisesta. Ne ryntäävät sankoin joukoin kimppuuni. Jotkut piiloutuvat ovelina jonnekin ja hyökkäävät vasta, kun lepäilen siivousurakan jälkeen.

Ulkoilutan keijunmekkoja, ennen kuin istutan ne lopullisesti ulos jonnekin. Vielä kun jaksaisin mennä ostamaan muutaman orvokin tai petunian narsissien varsia peittämään.

Tämmöistä korvikeaskartelua harrastan nyt historiikin kirjoittamisen sijasta.

Eilisen onnistumiset:

1) Siivosin olohuoneen ikkunoineen päivineen.
2) Sain rantapolun jokseenkin niitetyksi kivistä ja juurista huolimatta.
3) Teimme jätevedenpuhdistamon  laskeutuskokeen: sen perusteella ei ihan vielä tarvitse tilata tyhjentäjää.