Maa 12 2009
Osaisiko jo elää?
Eilen selailin Sakari Räsäsen Tunneviestejä. Tuo kirja on yksi rakkaimmistani. Maaliskuun kohdalta löysin pohdittavaa:
“Ensimmäiset kevätsäät hullaannuttavat. Nyt, jos olisin nuori, nyt sitä osaisi elää.
Noin sitä sanoo, vaikka tietää, että tuo ei ole totta. Ikä kuin ikä on elettävä omilla tyhmyyksillään. Aikuisen kypsä tyhmyys on kuin liekanaru; siinähän kuljet ympyrää köysi kaulassa. Ja lähtemätön on kypsä tyhmyys kuin patina. Paremmin vain näkyy, jos yrität sitä kiillottaa.”
Ja vielä:
“Samalla minun tulisi muistaa, että todellinen viisaus pysyy kätkettynä; se näyttäytyy vain heijastuksina viisaassa teossa tai sen seurauksissa. Tyhmyys sen sijaan tunkee aina esille.
Niinpä on syytä epäillä niitä, jotka suuresti rummuttavat julki osaamistaan ja pätemistään. Vähiten voin kuitenkin luottaa omaan viisauteeni; suurimmillaan se on, kun muistan vajavuuteni.”
Ja vielä yksi Räsäsen vastaansanomaton viisaus, joka lohduttaa minua suuresti:
“Kyllä sekin luonnetta vaatii, että tekee virheensä julkisesti.”
Obeesia